Työ elämässä

Vinkkejä johtajille: näin tuet ajatustyöläisen työssä elämistä ruuhkavuosina, osa 1

Elämää tärkeämpiä puheluita koulusta kesken johtoryhmän palaverin. Slack-kokouksia lapsen hammaslääkärikäynnin lomassa. Tuutulaulujen hyräilyä läppärin loisteessa. Ja muita koottuja otoksia ruuhkavuosia elävän ajatustyöläisen elämästä. Tylsistymään tässä ei pääse, mutta minuutit loppuvat kesken joka päivä.

Johtajan, joka haluaa helpottaa ajatustyötä tekevien työn ja perhe-elämän yhteensovittamista niin, että ajatustyöläinen jopa kukoistaa työssään, tulee kiinnittää huomiota niin työpaikan käytäntöihin kuin kulttuurisiin tekijöihin. Kokopäiväinen ajatustyö deadlineja vilisevissä markkinointihommissa yhdistettynä esimies- ja johtoryhmätyöhön sekä kahden alakouluikäisen pojan kasvattamiseen valtaosin yksinhuoltajana on tuottanut kokemuspohjaa, josta uskallan ammentaa muutaman niksin ajatustyöläisten johtajille.

Vapaus ja vastuu

Pohja kaikelle on luottamus. Luottamus siihen, että kun työntekijälle annetaan vapaus, hän kantaa myös sen mukanaan tuoman vastuun. Toisaalta koen, että luottamus pitää ansaita. Toisaalta tiedän, että kun luottamusta annetaan ja viestitään, se tuppaa toteuttamaan itseään.

Joustavuus arjen sovittamisessa

Lasten pakollisia menoja on vain pakko pystyä sovittamaan työarkeen flexiibelisti, ilman byrokraattisia lupamenettelyjä. Vastavuoroisesti ajatustyöläinen voi kyllä jatkaa työpäiväänsä sitten, kun lapset ovat simahtaneet tai rauhoittuneet lanittamaan. Illalla kynttilän hämy luo yleensä huomattavasti otollisemman ympäristön ajatustyölle kuin avokonttori.

Itselläni eräs perjantai alkoi kutosluokkalaisen arviointikeskustelulla ja jatkui ekaluokkalaisen oikomishoidolla, ja iltapäivällä luvassa oli vielä tunnin tapaaminen koululääkärin kanssa. Siinä ei kovin montaa tuntia jäänyt edes etätyölle. Onneksi meillä Smartumissa ei pistetä pahakseen, että järjestelen viikon työrytmin parhaani katsomallani tavalla niin, että elämän koko kirjo mahtuu kokonaisuuteen.

Etätyöhön kannustava kulttuuri

Etätyöskentelyä tukeva työnantaja on minulle ollut itsestäänselvyys, mutta olen kuullut kauhutarinoita pomoista, jotka kokevat etäpäivät lähinnä uhkina. Tuntuu käsittämättömältä, ettei joku työnantaja ymmärrä etätyön voimaannuttavia vaikutuksia. Olen juuri lisännyt viikkooni toisen säännöllisen etäpäivän. Näin haluan varmistaa, että saan säännöllistä työrauhaa = mielenrauhaa = laadukkaampia ajatuksia.

Etäily on siitäkin ihanaa, että silloin ajatustyöläinenkin voi kerrankin kokea olevani äitien äiti tai isien isi – voi viedä lapset kouluun ja pyöräyttää vaikka pannarin koulusta tuleville. Työmatkoihinkaan ei kulu aikaa. Tosin itse en lue työmatkoihin kuluvan ajan säästöä etätyön hyötyihin, koska läppäri mahtuu jotenkuten syliin myös junassa. On totta, että etäpäivinä kotielämä ja työ sekoittuvat somasti keskenään, mikä johtaa väistämättä työpäivien venymiseen, ja se on ainakin itselleni ihan fine (vaikka lapset eivät oikein tunnu sitä hyväksyvän).

Lisää vinkkejä luvassa pian!

Suvi Jylhä-Vuorio
Markkinointijohtaja