Työ elämässä

Väki uupuu, mikä neuvoksi?

”Lähes neljäsosa työikäisistä kokee työuupumuksen oireita”. ”Nuoret naiset uupuvat töissä valtavaa vauhtia”. ”Millenniaalit uupuvat työelämässä – Miksi me ylisuoritamme?” Tässä muutamia otsikkonostoja viimeaikaisista lehtiartikkeleista. Työelämästä ja työtä tekevien arjesta on selvästi tullut aiempaa kuormittavampaa. Työntekijöiden välinen keskustelukin liittyy yhä useammin stressiin, kiireeseen ja väsymykseen. Asioista on toki varmasti myös alettu puhua aiempaa avoimemmin, kun useat julkisuuden henkilöt ovat tulleet julkisesti esiin uupumuksensa kanssa.

Kesälomakauden loppupuolella toteutimme Twitterissä kyselyn, jossa tiedustelimme, huolettaako ihmisiä oma jaksaminen arjessa lomien jälkeen, mitkä asiat kuormittavat työarjessa eniten, ja mistä ihmiset saavat arkeensa eniten virtaa. Saimme jokaiseen kysymykseen vähintään 200 vastausta. Arjessa jaksaminen huoletti kovasti noin joka toista vastaajaa (48 %). Vain neljännes (26 %) koki, että huolta ei ole.

Työtä tekevien arkea on pystyttävä uudistamaan, tai muuten ei hyvä heilu. Väki uupuu eikä pysty parhaimpaansa. Pitkät, uupumisesta johtuvat sairauspoissaolot lisääntyvät ja koko kansakunnan kilpailukyky kärsii. Pahimmillaan kerran kehittynyt uupumus voi nimittäin oireilla vuosia.

Mistä uupumus sitten johtuu?

Uupumuksen taustalta löytyy tavallisesti voimakas ja pitkäkestoinen kuormitus yhdistyneenä riittämättömiin resursseihin ja vaikutusmahdollisuuksiin. Työtä on siis yksinkertaisesti liikaa suhteessa siihen käytettävään aikaan. Jatkuvan tehostamisen myötä on syntynyt kiireen kulttuuri, jossa uhrautumista ja jatkuvaa kiirettä jopa katsotaan ylöspäin. ”Jos et ole jatkuvasti kiireinen, olet turha”, on yleinen, ehkä tiedostamaton ajattelutapa.

Uupumisen riskiä lisäävät myös mm. työntekijän korkeat henkilökohtaiset tavoitteet, voimakas sitoutuminen ja korostunut velvollisuudentunto. Työssä voivat kuormittaa myös huono esimiestyö, epätasa-arvoinen tai -asiallinen kohtelu, huono ilmapiiri, heikko tiedonkulku tai ikävät vuorovaikutustilanteet.

Uupumisen lisääntymiseen vaikuttavat myös työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen, multitaskaaminen ja työn jatkuva keskeytyminen mm. sähköposti-, chat- ja some-ilmoitusten myötä. Aivoja on vaikea kytkeä off-asentoon työajan ulkopuolisena aikana. Nämä tekijät korostuvat erityisesti asiantuntija- ja tietotyössä. Lisäksi muutosvauhti kiihtyy, teknologia kehittyy yhä nopeammin ja työntekijöiden on jatkuvasti kyettävä uudistumaan ja oppimaan uutta.

Ei ihme, että vapaa-ajan ehkä tärkeimmäksi funktioksi on tullut palautuminen. Aivotutkija Katri Saarikivi esitti huolensa siitä, että joillakin työpaikoilla on kehuskeltu kilpaa sillä, kuinka paljon kukin on joutunut kesälomalla nukkumaan. Kyselyssämme selvisi, että eniten virtaa arkeen tuovat kunnolliset yöunet (42 % vastaajista), jotka ovatkin ehkäpä se paras keino palautumiseen hektisestä arjesta. Hyviä unia ei siis kannattaisi säästellä lomakausiksi, vaan niistä pitäisi huolehtia ympäri vuoden, jos haluaa kuupan pysyvän kasassa. Miltei kolmasosa vastaajista kertoi liikunnan olevan paras virranlähde arjessa. Nykypäivän ylisuorituskulttuurissa pitäisi liikunnankin osalta pitää kuitenkin mielessä, ettei tärkeintä ole se itse suoritus, “tänään on PAKKO mennä salille”, vaan se kokonaisvaltainen hyvä fiilis, jonka liikunnallinen harrastus kullekin tuottaa.

Perusarkea kuormittavat monet eri asiat, jotka voivat siis syöstä ihmisen uupumukseen. Jatkuva kiire sekä henkilökohtaisessa että työelämässä, palautumisen puute ja unettomuus ovat vain muutamia syitä, joilla uupumuksen kuoppa syvenee.

Kyselymme mukaan eniten arjessa kuormittavaksi tekijäksi koettiin unettomuus (31 %). Eikä se mikään ihme olekaan, kun jatkuvasti kuulee puhuttavan, kuinka huonoja ja katkonaisia yöunia useat nukkuvat. Heti perässä tuli työn ja arjen yhdistäminen (26 %), ja sitten työtehtävät/työmäärä (23 %). Viidennes (20 %) koki huonon palautumisen merkittävimmäksi arjessa kuormittavaksi asiaksi.

Smartum tutki työn ja vapaa-ajan yhdistämistä

Arjen ja työn yhdistäminen on mielenkiintoinen aihe, josta riittää keskusteltavaa. Teimme viime syksynä tutkimuksen, jossa selvitettiin asiantuntijatyöläisten työssä elämistä eli sitä, miten työelämä läikkyy henkilökohtaisen elämän puolelle ja päinvastoin. Tutkimuksesta kävi ilmi mm. se, ettei työpaikoilla juurikaan ole käytäntöjä palautumisen tueksi – ei työpäivän aikana eikä sen jälkeen. Tarve palautumista tukeville käytännöille on kuitenkin olemassa, sillä miltei 60 % asiantuntijoista koki kuormittavaksi työasioiden miettimisen vapaa-ajalla. Haluatko kuulla aiheesta lisää? Lataa maksuttomat tutkimustulokset tästä.