Työ elämässä

Kuinka selvitä arjesta loppuunpalamatta?

Nuorten aikuisten uupumisesta uutisoidaan ja keskustellaan jatkuvasti. Nuorilta vaaditaan liikaa, tai oikeastaan nuoret vaativat itse itseltään liikaa. Jollain ihmeen keinolla pitäisi pystyä samaan aikaan suorittamaan korkeakoulututkintoa, käymään töissä ja pitämään huolta ihmissuhteista ja tietenkin myös omasta hyvinvoinnista. Tai ei tietenkään pitäisi, mutta yhä useampi näin ajattelee. Pelko loppuunpalamisesta on aiheellinen. Kukaan meistä ei voi kestää loputtomiin. Minä kuitenkin uskon, että tasapainottelu usean eri elämän osa-alueen on mahdollista, jos työkalut tähän ovat kunnossa.

Tee suunnitelma ajankäytöstä

Olen itse tehnyt töitä lukioikäisestä lähtien opiskeluiden ohella. Kun pääsin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä, työn tekeminen opiskeluiden ohella muuttui kuitenkin paljon haastavammaksi. Opintomateriaalien sivumäärä kuusinkertaistui ja vaihtoi kieltä suomesta englanniksi. Perustenttien lisäksi piti tehdä seminaaritöitä ja valmistautua seuraavan päivän luentoihin. Samaan aikaan olin juuri saanut lisää vastuuta silloisessa myyntityössäni, enkä todellakaan halunnut jättää hyödyntämättä hienoa mahdollisuutta. Uskoin, että selviän, kunhan teen tarkan suunnitelman ajankäytöstäni ja muistan ottaa aikaa myös itselleni. Siitä en ole ollut missään vaiheessa valmis tinkimään.

Ota aikaa itselle

Olen huomannut, että suunnittelemalla etukäteen aikaa tulee otettua helpommin myös itselle. Minulla on tapana merkitä itselleni kalenteriin aikoja, jolloin en ole kenenkään saatavilla. Saatan hemmotella itseäni käymällä hieronnassa tai lukea lehtiä kotisohvalla. Pääasia on, että silloin saan vain olla.

Palaudu liikunnan avulla

Oman ajan ja henkisen palautumisen lisäksi kannustan ehdottomasti pitämään huolta itsestään myös muilla tavoin. Pelkkä hieronta-aika silloin tällöin ei riitä palauttamaan tarpeeksi arjen kuormituksesta. Tärkeää on jatkuva palautuminen arjen ympärillä. Minä itse palaudun parhaiten liikunnan avulla. Menen sitten tanssimaan, kuntosalille tai potkunyrkkeilemään tiedän tulevani treenisalilta ulos virkistyneenä ja pää tyhjänä. Mikä parasta, työnantajani on valmis tukemaan liikkumistani Smartumin hyvinvointietujen muodossa! Esimerkiksi syksyn tanssikauden alettua en ole maksanut yhtään tuntia ns. omasta pussistani, vaan työnantajan tarjoamalla Smartum-kortilla. Arvostan tätä etua suuresti, koska sillä on todella selkeä rooli jokapäiväisessä elämässäni ja hyvinvointini edistämisessä.

“Meidän tulisi kuunnella niitä vihjeitä, joita keholta saamme. On kuitenkin vain yksi kroppa ja yksi mieli. Pidetään siitä huolta.”

Liikunnasta ei saa kuitenkaan tulla pakonomainen suoritus. Helposti sitä saattaa ajautua tilanteeseen, että pitkän päivän jälkeen ”on vielä pakko lähteä salille”. Myönnän, olen itsekin sortunut vastaavaan toimintaan. Olen pakottanut itseni treenaamaan, vaikka väsymys on ollut tapissaan jo ilmankin. Treenin jälkeen ei olekaan ollut hyvä ja energinen olo, vaan tuskainen ja ärtynyt. Silloin olen tajunnut, että olisi pitänyt kuunnella itseään ja omaa oloaan. Kyllä oma keho kertoo meille, milloin on energiaa ja mihin. Meidän tulisi kuunnella niitä vihjeitä, joita keholta saamme. On kuitenkin vain yksi kroppa ja yksi mieli. Pidetään siitä huolta.

Uskalla sanoa ei

Olen huomannut vuosien varrella, että minun on vaikea sanoa ei. Kun aloitin yliopiston, halusin osallistua jokaiseen projektiin tai vapaaehtoistoimintaan. Sama on pätenyt pitkään myös työelämässä. Minun on ollut vaikeaa päättää, mihin haluan oikeasti panostaa 100 %. Kun millekään ei ole osannut sanoa ei, myös joo-sana on alkanut menettää merkitystään. Jos kaikkeen suostuu, ei tosiasiassa pysty tekemään mitään täysillä. Tämä on ollut itselleni erittäin tärkeä taito ja ajatus opetella. On ihan ok, että kaikkea ei ehdi tai pysty, kunhan sen sanoo ääneen.

Kira Lindberg
Asiakkuuspäällikkö