Työ elämässä

Onko johtajuus pelkkää roolileikkiä?

Smartumin teettämän työssäelämistutkimuksen mukaan 89 % kokee voivansa olla työpaikalla oma itsensä, ja hyvä niin! Roolien vaihtelu työpaikan ja kodin välillä kuormittaa. Kun koemme, että saamme elää täyttä elämää myös työssä, annamme yrityksen käyttöön parhaat puolemme. Koskeeko tämä myös johtajia?

Onko johtajapelko jo osa vanhaa maailmaa?

Työelämässä edelleen vallitsevat valtavat odotukset ja uskomukset johtajia kohtaan. Johtajalla tulisi olla ”oikeat” vastaukset kysymyksiin, hän ei voi osoittaa heikkouttaan tai hän ei voi ystävystyä johdettaviensa kanssa. Kun johtaja on mukana jossakin, muut eivät ainakaan voi olla omia itsejään. Johtajia kuuluu haukkua käytävillä, sillä kaikki vika on heissä. Hän on yksin. Vai onko tämä jo osa vanhaa maailmaa? Mikä pitää näitä sitkeässä vallitsevia uskomuksia yllä? Johtajapelko on vielä todellista monessa työpaikassa. Onko syy etäisissä johtajissa vai kenties omassa ajattelussa?

Mika Ihamuotila twiittasi 25.5.2019: “Tulevaisuuden johtaja -sekä politiikassa että yritysmaailmassa on ”umpirehellinen arvojohtaja”. Nuoret eivät enää seuraa opportunisteja, taklaajia, egon kiillottajia tai lyhytjänteisiä suboptimoijia ilman laajempaa merkitystä. Lisääntyvä läpinäkyvyys vahvistaa tätä muutosta.

Olen ollut johtajana koko työelämäni ajan. Minusta tuli oman yritykseni johtaja suoraan koulun penkiltä ja nyt 15 vuotta myöhemmin olen Smartumissa. Olen siis kasvanut johtajuuteen, enkä ole ikinä uskonut ns. johtajarooleihin. Olen ollut itselleni uskollinen ja toteuttanut aina omaa tyyliäni. En varmaan olisi pärjännyt, jos olisin joutunut vetämään tiettyä ”johtajaroolia”.

Edelleen opin virheistäni, pyydän, saan ja annan palautetta sekä uteliaana tutkin vaihtoehtoja. Haluan rohkeasti sanoa oman mielipiteeni, mutta arvostan suuresti rikastavaa dialogia, joka synnyttää uusia näkökulmia. Pystyn avoimesti sanomaan, että en tiedä ja tarvitsen tekijöideni asiantuntijuutta onnistuaksemme. Tykkään nauraa, tanssia pöydillä, kertoa huonoja vitsejä ja innostua lapsenomaisesti ”hölmöistäkin jutuista.” Kysyn useasti niitä tyhmiäkin kysymyksiä. Pyydän anteeksi, jos olen mokannut. Arvostan ihmisiä, jotka pyytävät apuani ja joita voin auttaa. Vielä enemmän arvostan niitä, jotka sanovat olevansa eri mieltä kanssani, sillä minä en todellakaan ole aina oikeassa. Eivätkö nämä työelämätaidot ole niitä, joita toivomme jokaiselta työkaverilta. Miksi johtajat eivät näitä toteuttaisi?

Fasilitoija vai päättäjä?

Mitäpä, kun tämän päivän työelämä muuttaa roolejamme jatkuvasti? Yhtenä päivänä johdat projektia ja toisena olet johdettavana. Mitä enemmän ihmiset sälyttävät vastuuta vain johtajille, sitä heikompi on organisaatio. Ne johtajat, jotka ovat pystyneet rakentamaan yhteisöistä oppivan organisaation, jossa jokaisella on vastuu itsestään ja tiimistään, ovat tulevaisuuden menestyjiä. Kun jokainen tekee töitä yhteisen päämäärän eteen ja yhteisesti sovituilla arvoilla, niin johtajuuden merkitys muuttuu.

Hoitamalla yksittäisiä puita saadaan metsä kukoistamaan.

Ehkä johtajana olen oppinut enemmänkin fasilitoimaan toimintaa ja kiteyttämään keskustelua, kuin tekemään mielivaltaisesti päätöksiä. Jokainen päätös on kuitenkin lähtökohtaisesti yhteiseen hyvään tarkoitettu. Ei minun, vaan meidän eduksemme ja välillä se valitettavasti tarkoittaa tiukempiakin ratkaisuja. Johtajan on aina katsottava kokonaisuutta ja nähtävä metsä puilta. Hoitamalla yksittäisiä puita saadaan metsä kukoistamaan.

Johtajakin on yksi tiimin jäsenistä siinä missä kuka tahansa. Jos tiimissä joku esittää roolia, eikä voi olla oma itsensä, aiheuttaa se ongelmia. Ongelmallisena en pidä sitä, etteikö johtaja voisi olla tekijöidensä kaverina. Odotan kaikilta tekijöiltäni tasapuolista kohtelua sekä pelisääntöjen noudattamista. Jos kaveruus tukee tätä, niin sehän on loistavaa!

Johtajallakin on tunteet

Kyllä minä johtajana näytän myös tunteita. Ne pitää vain osata sanoittaa. Olen pettynyt, koska… Olen iloinen, koska… Olen innoissani, koska.. Se pitää kuitenkin ymmärtää, että johtajan tunteet heijastuvat toiminnassa takaisin moninkertaisena. Jos johtaja vaipuu epätoivoon tai synkkyyteen, ei organisaatioltakaan voi odottaa muuta. Sitä sanotaan, että organisaatio on johtajansa näköinen. Tähän minä uskon. Jos johtaja on epäselvä tavoitteiden suhteen, käyttäytyy epäsovinnaisesti, vaihtaa jatkuvasti suuntaa, ei kanna vastuuta kokonaisuudesta tai on etäinen ihmisille, elää yhteisö väistämättä pelossa. Pelko taas aiheuttaa häröilyä, luottamuspulaa ja ihmisten loppuunpalamista. Kuinka tällainen yritys voisi kasvaa tai saavuttaa tavoitteita?

Johtajana ymmärrän myös sen, että jos yritys ei menesty, tulisi katseet suunnata johtajaan. Yritys saattaa tarvita erilaista johtajuutta sen eri vaiheissa. Kun ihmisillä on selkeä suunta, asiat ovat läpinäkyviä, työ on merkityksellistä ja yrityksen arvot ovat sen tekijöidensä kanssa yhtenäiset, ei rooleja tarvita, johtajillakaan.

Suvi Widgren
Smartumin vt. toimitusjohtaja

Tutustu myös

Smartum tutki työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista

Smartumin Työssä elämisen tutkimus 2019 -tulokset ovat selvillä. Tilaa tutkimustuloksista koostettu opas, josta mm. selviää, miltä työn läikkyminen vapaa-ajalle ja päinvastoin ajatustyöläisistä tuntuu.

Tilaa maksuton opas!

Smartum tutki työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista

Smartumin Työssä elämisen tutkimus 2019 -tulokset ovat selvillä. Tilaa tutkimustuloksista koostettu opas, josta mm. selviää, miltä työn läikkyminen vapaa-ajalle ja päinvastoin ajatustyöläisistä tuntuu.

Tilaa maksuton opas!