Työ elämässä

Ihmisrobottien aika on ohi

Jos olet ollut työelämässä jo pidempään, olet todennäköisesti joskus kuullut pomosi suusta lauseen: ”Kotiasiat/tunteet eivät kuulu työpaikalle!”? Tässä ajassa, jossa teemme yhä enemmän töitä kotona, tämä lause kuulostaa absurdilta, kuin sketsihahmon hokemalta. Yhtä älytön on oletus, että ihminen voisi sammuttaa osan tunteistaan työpäivän ajaksi. Ihminen ei ole kone, jota voi säätää eri taajuuksille on-off -kytkimen kautta.

Työssä elämisen tutkimukseemme vastanneista 25-55 -vuotiaista asiantuntija- ja tietotyötä tekevistä työntekijöistä lähes kaksi kolmesta myöntää henkilökohtaisen elämän kriisin vaikuttaneen työsuoritukseensa. Yllätyitkö? Niinpä, en minäkään. Kun kotona on huolia tai kriisi päällä, se luonnollisesti vaikuttaa myös työstä suoriutumiseen. Ne, jotka muuta väittävät, valehtelevat ja eniten itselleen.

Ei ole olemassa mitään erillistä työ- ja muuta elämää, vaan me kaikki elämme vain sitä yhtä ja samaa elämää, eivätkä tunteet ja ajatukset todellakaan tottele pomoa tai kellokorttia. Voisimmeko siis jo lopettaa edelleen useilla työpaikoilla päivästä toiseen toistuvan näytelmän, jossa päärooleja esittävät tunteettomat ihmisrobotit?

Millaista näytelmää teillä näytellään?

Tutkimuksemme mukaan jopa 28 % tutkimukseemme vastanneista asiantuntijoista kokee, ettei voi kertoa henkilökohtaisen elämän kriiseistä esimiehelleen, vaikka tiedostaa niiden vaikuttavan työkykyynsä ja suoritukseensa. Tämä tulos saa minut tuntemaan surun sekaista suuttumusta. Puhtaasti surulliseksi minut tekee tieto puolestaan siitä, että elämän huolien painaessa raskaana mielessä ja möykkynä rinnassa 23 %:lla ei ole työpaikallaan ketään, kelle kertoa.

Kukaan meistä ei välty elämän rankemmalta puolelta – ei yksikään. Kun siis katsot tänään palaverissa ympärillesi, katso lähimmäisiäsi lämmöllä. Joku heistä voi käydä läpi avioeroa, toinen surra läheisen kuolemaa, kolmas painia taloushuolien kanssa ja neljäs ei ole tullut paikalle lainkaan, koska on palaverin sijaan sairaan lapsensa kanssa sairaalassa. Riippuen siitä, millaista näytelmää teidän työpaikallanne näytellään, saatat nähdä ympärilläsi aitoja ihmisiä ja aitoa elämää. Näet yhteisön, jossa välitetään toinen toisesta ja selvitään yhdessä vahvempina yli niistä elämänvaiheista, joista on sietämätöntä yrittää selviytyä yksin. Tai sitten saatat seurata näytelmää superihmisistä, jossa aina ajoittain joku supermiehistä/naisista poistuu näyttämöltä ja romahtaa kulisseissa salaa ypöyksin.

Tietenkään työpaikalla ei kuulu velloa tunnemyrskyissä ja käyttää työyhteisöä terapeuttinaan. Voimakkaiden tunteiden piilossa pitäminen vie kuitenkin valtavasti energiaa ja on hyvin vaikeaa olla läsnä, luova ja pystyä kriittiseen päätöksen tekoon, kun ajatukset ja sydän ovat muualla. Silti meiltä odotetaan 100 % panosta, vaikka samalla meidän sallitaan olla paikalla vain vajavaisina.

On naamareiden riisumisen aika

Uskon siihen, että tulevaisuudessa voittavissa työyhteisöissä ei työskentele tunteettomia robotteja, vaan aitoja ja tunneälykkäitä ihmisiä. Parhaissa työyhteisöissä kannatellaan toinen toista vaikeimpien elämänvaiheiden yli. Elämä tuo meidän kaikkien elettäväksi kokemuksia, jotka eivät ole ihmiselämässä uniikkeja. Kohtalontoveri, joka on kokenut saman ja valmis tukemaan, voi olla lähempänä kuin uskommekaan.

Voin omasta kokemuksestani kertoa, että olen eräässä vaikeassa elämänvaiheessa välttänyt uppoamasta syvemmällä suohon sen ansiosta, että minulla oli työyhteisössäni ihmisiä, jotka välittivät minusta aidosti. Heidän seurassaan sain olla aito itseni, ja minulla oli täysi lupa tuntea, mitä juuri silloin tunsin. Lupa elää läpi juuri se, mikä oli silloin läpi elettävä.

Kun minä uskallan riisua naamarini ensin, ehkä joku toinen uskaltaa pian riisua omansa.

Kun tutkimuksemme yhteydessä pyysimme tarinoita inhimillisestä kohtelusta työpaikalla henkilökohtaisen elämän kriisien koitellessa, saimme niitä valitettavan vähän. On surullista, ettei tällaisia tarinoita ole kerrottavaksi, enkä suostu hyväksymään, etteikö niitä voisi olla! Me Smartumissa haluamme tehdä aidosti töitä sen eteen, että tulevaisuudessa näitä tarinoita on enemmän. Kun meistä välitetään aidosti heikoimmilla hetkillämme, annamme varmasti enemmän kuin mielellämme parhaat kykymme käyttöön parhaimpina hetkinämme.

Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta niitä on mahdollista muuttaa. Kun minä uskallan riisua naamarini ensin, ehkä joku toinen uskaltaa pian riisua omansa. Siinä missä yksi on vielä soturi, kaksi tai useampi on jo armeija. Olkaamme siis yhdessä se muutos, jonka haluamme kokea.

Eija (Epi) Sormunen
Brändikokemusjohtaja

Smartum teetti loppuvuonna 2018 Työssä elämisen tutkimuksen yhdessä Kuulas Oy:n ja Sailer Oy:n kanssa, jossa tutkittiin asiantuntija- ja tietotyötä tekevien kokemuksia sekä asiantuntijatyötä johtavien päättäjien suhtautumista työn ja henkilökohtaisen elämän yhteensovittamiseen, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja työelämän inhimillistymiseen.

Tilaa Smartumin Työssä elämisen tutkimustuloksista koottu ilmainen opas ja oivalla, miten työelämästä tehdään inhimillisempi!

Tilaa maksuton opas!