Työ elämässä

Hyppysellinen enemmän elämää työhön

eli onpa hemmetin kiva palata lomilta töihin

Elämme juuri nyt hetkeä, jossa keskustelu suomalaisilla työpaikoilla soljuu imperfektissä kerrotuista lomamuistoista sekä sen tuskailuun, kuinka seuraava mahdollisuus elää siintää jossain 10-11 kuukauden päässä. Välillä edessä on hikisiä hetkiä suolakaivoksessa, jotenkin mystisesti talvi talvelta kasvavien louhimisvaateiden alla.

Siis juuri nyt, kun meidän pitäisi kaiken järjen mukaan olla kaikkein virkeimmillämme ja uteliaasti päkiöillämme suhteessa lähitulevaisuudessa siintäviin seikkailuihin. Jotain on pielessä, kun työ määrittyy kärsimykseksi, joka on vain lusittava voidakseen hengittää vapaasti, ja kokea täyttymyksen hetkiä jossain toisaalla.

Samaan aikaan leegio esimiehiä, tiimiliidereitä ja pikkunilkkejä ihmettelee, että millä helvetillä tämän haluttoman porukan saisi taas houkuteltua tekemään budjetin alarajan täyteen. Siis ne samat tyypit, jotka harrastuksissaan kykenevät pieniin ihmeisiin ja tekevät perhepiirissään satojen tuhansien eurojen päätöksiä, ihan omin päin.

Iso osa suomalaiseen työelämään liittyvästä keskustelusta on puhdasta pelon utopiaa, vaikka valon pilkahduksia saadaan todistaa tuon tuosta. Yhä enemmän todistusvoimaa saavat kertomukset yrityksistä, jotka saavat ihmiset antamaan itsestään myös arkiseen aherrukseen. Tulosta syntyy ja voittavat yrityskulttuurit imevät ihmiset suolakaivoksista työskentelemään vilvoittavien vesien äärelle.

Näissä yrityksissä käsitys ihmisestä ja työstä on määritelty uudelleen. Ihminen on kokonaisuus, joka tuo elämänsä aamulla työpaikan ovesta, ja kun se on hyväksytty, hän on valmis antamaan topakan osan kekseliäisyydestään ja sitkeydestään myös työnantajan käyttöön. Kellokortit on työnnetty varaston hyllylle, faxin viereen.

Eiköhän tänä syksynä lietsota hippusen enemmän elämää työhön ja hyväksytä se, että joku päivä on tuottavampi kuin toinen ja luoteta siihen, että ihmiset pystyvät ratkomaan myyttisen kokoisia ongelmia ihan keskenään. Meidän, joille on uskottu onnistumisten mahdollistaminen, täytyy aloittaa luottaminen. Vain sitä kautta voimme saavuttaa omiemme luottamuksen siihen, että meidänkin horinoissamme on jotain järkeä.

Tommi Rytkönen
toimitusjohtaja